Voiko kuluttaja joutua vastuuseen antamastaan vaihtoautosta?

Kuluttajansuojakysymyksissä pohditaan myyjänä olevan elinkeinonharjoittajan vastuuta myymästään tavarasta suhteessa kuluttajan asemassa olevaan ostajaan. Mutta voiko kuluttaja olla vastuussa elinkeinonharjoittajalle? Autokaupan kontekstissa kysymys nousee esille tavallisesti tilanteissa, joissa kuluttajan vaihdossa antamassa autossa havaitaan vikaa. 

Kuluttajan vastuusta on olemassa kuluttajariitalautakunnan täysistuntopäätös

Vastaus kysymykseen on, että kuluttaja voi joutua vastuuseen vaihtoauton vioista, mutta se käytännössä edellyttää vilpillisyyttä kuluttajan puolelta. Asiasta on olemassa kuluttajariitalautakunnan täysistuntopäätös, jossa tähän kysymykseen on otettu kantaa.

Kysymyksessä oli automalli, joka oli tunnettu riskistään isoa korjausta vaativaan ylimääräiseen öljynkulutukseen. Tämä käy ilmi siitä, että kuluttajalta oli pyydetty allekirjoitus kirjalliseen vakuutukseen, ettei kyseinen auto kuluta tavallista enempää öljyä. Sittemmin oli kuitenkin havaittu, että öljynkulutus oli niin suurta, että moottori vaati välittömän remontin.

Kuluttajariitalautakunnan päätös on mielestäni perusteiltaan sangen erikoinen. Sen mukaan kuluttajan ei voitu katsoa olleen tietoinen liiallisesta öljynkulutuksesta, eikä kyseessä näin ollen ollut tiedonantovirhe. Sen sijaan kuluttajan katsottiin olevan vastuussa elinkeinonharjoittajalle sillä perusteella, että vaihtoauto oli selvästi huonommassa kunnossa kuin sen ikä ja ajomäärä huomioon ottaen olisi voinut olettaa ja näin ollen sen hyvitysarvo oli ollut suurempi kuin se olisi muuten ollut.

Myös kuluttajan on oltava rehellinen kaupantekotilanteessa

Tiedonantovirheen käsitettä ei tarvitse kovin paljon venyttää ennen kuin voi alkaa puhumaan kansanomaisemmin valehtelusta, pimittämisestä tai huijaamisesta. On tietysti selvää, että kumpikaan osapuoli ei saa kauppaa tehtäessä valehdella tai jättää kertomatta jotain tietämäänsä kaupan kannalta olennaista seikkaa. Tällaisesta toiminnasta joutuu vastuuseen siitä riippumatta, onko kyseessä kuluttaja vai elinkeinonharjoittaja.

Liiallinen öljynkulutus on seikka, joka ei voi jäädä auton säännölliseltä käyttäjältä huomaamatta, öljyä kun joutuu konkreettisesti kaatamaan moottoriin lisää pahimmillaan melkein jokaisen tankkauksen yhteydessä. Tapauksen tarkempia yksityiskohtia tuntematta kuulostaa erikoiselta, että lautakunta kuitenkin katsoi, että kuluttajan ei katsottu olleen tästä tietoinen. Jos kuluttaja olisi ollut tietoinen liiallisesta öljynkulutuksesta, päinvastaisen vakuutuksen allekirjoittaminen olisi ollut selkeä “tiedonantovirhe” ja vastuu siten hyvin perusteltavissa.

Vastuu voi muodostua myös vaihtoauton oletuksia huonomman kunnon seurauksena

Tässä tapauksessa vastuu siis kuitenkin perustettiin siihen seikkaan, että vaihtoauto oli huonommassa kunnossa kuin myyjä on voinut olosuhteet huomioiden olettaa. Keskeisenä tekijöinä on ollut lisäksi se, että korjauskustannukset ovat olleet huomattavat auton arvoon nähden. Näin siitä huolimatta, että auton maahantuoja osallistui kustannuksiin 60% osuudella.

Kuntovaikutuksen on oltava merkittävä

Lautakunnan tiedotteessa mainitaan, että odotettua huonomman kunnon aiheuttaman epäsuhdan auton vaihtoarvoon on oltava merkittävä, jotta auto olisi tällä perusteella virheellinen. Edelleen lautakunnan tiedotteesta on luettavissa se kauppalaista johtuva lähtökohta, että näissä tilanteissa elinkeinonharjoittajalla on näyttövelvollisuus siitä, että vika on ollut autossa jo kaupantekohetkellä. Kuluttajansuojalain tilanteissa näyttövelvollisuus on päinvastainen.

Lautakunnan päätöksestä voidaan johtaa nyrkkisääntö vaihtoauton vastuun muodostumiseen

Näistä lausumista voi siten johtaa jonkinlaiset kriteerit, joiden täyttyessä kuluttaja voi mahdollisesti joutua vastuuseen vaihdossa antamansa auton vioista:

  1. Vastuu voi muodostua tiedonantovirheen perusteella. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuluttaja on jättänyt kertomatta jonkun tiedossaan olevan kaupan syntymisen kannalta merkittävän seikan. Kuluttajallakaan ei ole oikeutta johtaa elinkeinonharjoittajaa harhaan.
  2. Vastuu voi muodostua, jos auto on viasta johtuen merkittävästi huonommassa kunnossa kuin elinkeinonharjoittaja on voinut olettaa JA se on vaikuttanut huomattavasti auton vaihtoarvoon. Lisäksi elinkeinonharjoittajan on osoitettava, että vika on ollut autossa jo kaupantekohetkellä. On myös syytä korostaa, että ammattimaisesti autokauppaa tekevän elinkeinonharjoittajan tarkastusvelvollisuus on huomattavasti kuluttajan vastaavaa tiukempi. Vian on siten oltava hyvin yllättävää ja vaikeasti havaittavaa lajia.

Käytännössä vastuun muodostuminen muuten kuin vilpin perusteella on hyvin epätodennäköistä

Käytännön autokauppatoiminnassa 2. kohdan tilanne on kuviteltavissa, mutta todellisessa elämässä hyvin harvinainen. On vaikea keksiä sellaista vikaa, joka täyttäisi kriteerit vaikutuksesta hintaan, mutta sitä ei havaittaisi vaihtoautotarkastuksessa tai normaalissa käytössä.

Näillä pohdinnoilla voi todeta, että kuluttajan asemassa olevan autonvaihtajan vastuu voi tulla kyseeseen käytännössä vain suoranaisen vilpin seurauksena. Siinäkin tapauksessa elinkeinonharjoittajalla on näyttövelvollisuus, joka voi olla vaikea täyttää. Tätä ei pidä ymmärtää niin, etteikö mahdollisista ongelmista pitäisi aina rehellisesti kertoa!

Artikkelin termit:  kuluttanjasuojalakikuluttajansuojaelinkeinonharjoittaja, kuluttaja

Mikko Heinonkoski

Mikko Heinonkoski

Kirjoittaja Mikko Heinonkoski on Lakiasiaintoimisto Heinonkoski Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja, jolla on pykälien lisäksi myös laaja asiantuntijuus autojen tekniikasta ja autokaupasta.

Jaa somessa:

Uusimmat artikkelit

Neuvot autokaupan kuluttajariidan ratkaisuun

Mikäli kaipaat henkilökohtaisia neuvoja juuri sinun autoriitasi ratkaisemiseksi, täytä lomake ja palaamme sähköpostitse mitä pikimmiten. Nämä neuvot ovat maksuttomia eivätkä sitouta sinua jatkopalveluihin! Tarvittaessa olemme kuitenkin tukenasi prosessissa pidempäänkin.