Kuluttajansuojalakia päivitettiin vuoden 2022 alussa vastaamaan uusia EU-direktiivejä. Laki sai uudet säännökset koskien digitaalista sisältöä ja -palveluita ja koki uudistuksia koskien tavarankauppaa. Lakiuudistusta sovelletaan 1.1.2022 jälkeen solmittuihin kauppoihin.
Kuluttajankaupasta tavarankauppaa
Kuluttajansuojalain 5 luku on aiemmin säännellyt kuluttajankauppaa. EU-direktiivin myötä luku sai nimekseen tavarankauppa. Uusia ulottuvuuksia uudistuksen myötä saatiin niin virheen arviointiin kuin sen oikaisemiseenkin sekä myyjän virhevastuuseen.
Uudistus pohjautuu siis EU:n tavarankauppadirektiiviin, jonka säännökset ovat kuluttajan hyväksi pakottavia. Näin ollen siis kuluttajansuojalain tavarankauppaa koskevat säännökset ovat pakottavaa lainsäädäntöä, josta ei voida edes osapuolten välillä sopia kuluttajan oikeuksia heikentäen. Usein kauppakirjoihin otetaan klausuuleita, kuten “myydään korjattavaksi” tai, että “myyjä ei vastaa auton vioista”. Nämä ovat suoraan lain nojalla pätemättömiä eivätkä sido kuluttajaa. Jos tietyn vian osalta sovitaan osapuolten välillä tai viasta annetaan hinnanalennus, tulee vika yksilöidä selkeästi kauppakirjassa. Näin siis voidaan kauppakirjassa erikseen sopia, että esimerkiksi “auton akku on vaihtokunnossa ja ostaja vastaa uuden akun hankkimisesta”. Tällöin akun osalta on pätevästi sovittu kauppakirjassa, eikä siitä voida enää erikseen reklamoida. Tämä ei kuitenkaan rajoita kuluttajan oikeuksia tai myyjän virhevastuuta koskien auton muita vikoja.
Tavaran ominaisuudet ja virheen arviointi
Tavaran tulee edelleen vastata sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Sopimuksenmukaisuus on ollut direktiivin lähtökohtana. Tavaran katsotaan olevan sopimuksen mukainen, kun muun muassa sen kuvaus, laatu, toimivuus, lisävarusteet ja muut ominaisuudet vastaavat sopimuksen määräyksiä. Jos sopimuksessa sanotaan, että autossa on tietyt varusteet, on nämä varusteet tosiasiassa oltava autossa. Jos varusteita ei ole, kyseessä on tiedonantovirhe, josta myyjä on vastuussa. Tästä hyvänä esimerkkinä on auto, jota myydään kaksilla renkailla. Kuluttajalla on tällöin oikeus odottaa, että molemmat rengassarjat ovat autoon sopivia ja täyttävät lain vaatimukset renkaiden kunnosta.
Tavaran tulee myös kestävyydeltään sitä, mitä voidaan yleisesti saman tyyppiseltä tavaralta kohtuudella odottaa. Tähän arviointiin vaikuttavat tavaran luonne sekä siitä annetut tiedot. Tämän lisäksi tavaran tulee lähtökohtaisesti täyttää tavaralle asetetut yleiset vaatimukset. Jos siis autoa myydään tieliikennekelpoisena ja ajokelpoisena, tulee sen myös soveltua tällaiseen normaaliin käyttöön. Jos autoon tulee moottorivaurio kuukauden jälkeen kaupantekohetkestä, voinemme sanoa, ettei auto ole soveltunut siihen käyttöön, mihin autoa yleensä käytetään. Yleensä käytetyillekin autoille voidaan asettaa yleisenä vaatimuksena ajokelpoisuus. Tieliikennekelpoisena myytävän auton tulee lähtökohtaisesti läpäistä katsastus.
Tavoitteena korjauskierteiltä välttyminen
Uudistuksen myötä laista poistetaan säännös, jonka mukaan tavara voitiin myydä ”sellaisena kuin se on” -ehdolla. Lakiuudistuksen mukaan käytetyn tavaran virheellisyyttä on jatkossa arvioitava samoin perustein kuin uuden tavaran virheellisyyttä. Lainsäätäjän tarkoituksena on edistää kestävien tavaroiden myyntiä ja luoda myyjälle vastuuta tavaran kestämisestä sen normaalissa käytössä. Tämä on lain esitöiden mukaan ollut jo pidempään lainsäätäjän tarkoitus, mutta käytännössä käytetyn tavaran virheellisyyttä on arvioitu tämän säännöksen nojalla toisin perustein kuin uuden tavaran virheellisyyttä.
Käytettyyn autoon voi tulla vikaa jos toistakin, ja valitettavan usein ollaankin tilanteessa, jossa tiettyä vikaa on yritetty korjata useaan kertaan. Syntyy korjauskierre, joka maksaa niin aikaa kuin vaivaa usein sekä kuluttajalle että myyjälle. Samalla ollaan jouduttu tilanteeseen, jossa kaupan purkaminen ei myyjän mielestä voi tulla kysymykseen, koska auton korjauksiin ollaan laitettu jo niin paljon rahaa.
Lakiuudistuksen mukaan jo yhdestä tuloksettomasta korjauksesta voitaisiin viheltää peli poikki. Tähän on kuitenkin poikkeus kalliimpien ja monimutkaisempien tavaroiden kohdalla, johon autotkin näkemykseni mukaan kuuluvat. Niiden korjaukselle tulee antaa hieman enemmän aikaa. Tämä on pitkälti tapauskohtaista harkintaa, mutta näkisin että kahden tai kolmen tuloksettoman korjausyrityksen jälkeen voidaan hyvin perustellusti purkaa kauppa.
Vuoden sisällä ilmenneet virheet oletetaan olleen autossa jo kaupantekohetkellä
Direktiivissä on asetettu myyjän virhevastuun vähimmäiskestoksi kaksi vuotta. Se tarkoittaa, että direktiivin mukaan myyjä on vastuussa kuluttajalle virheistä, jotka ovat olemassa kaupantekohetkellä autossa ja jotka ilmenevät kahden vuoden kuluessa kaupantekohetkestä. Suomen lakiin ei ole otettu tällaista määräaikaa ja myyjän virhevastuu on näin ollen ajallisesti rajoittamaton. Tietenkin mitä kauemmin kaupoista on, tulee virhettä ja myyjän vastuuta siitä arvioida aina tapauskohtaisesti. Myyjä ei ole vastuussa auton normaalista kulumisesta, eikä voi näin ollen vastata pitkän ajan kuluessa auton tavanomaisista korjaustarpeista.
Ennen 2022 voimaan tulleita uudistuksia, oli laissa säännös, jonka mukaan kuuden kuukauden sisällä kaupantekohetkestä ilmenneet virheet katsottiin olleen tavarassa jo kaupantekohetkellä. Tämä ei siis merkinnyt, että myyjän virhevastuu olisi rajoitettu kuuteen kuukauteen, vaan ostajan tuli lähtökohtaisesti näyttää kuuden kuukauden jälkeen ilmenneiden virheiden olleen tavarassa jo kaupantekohetkellä tai tavaran rikkoutuneen ennen aikojaan. Myyjällä oli todistustaakka siitä, että kuuden kuukauden sisällä ilmennyt virhe johtuisi auton väärinkäytöstä tai muusta ostajasta johtuvasta syystä.
Lakiuudistuksen jäljiltä virheolettamaa on pidennetty yhden vuoden mittaiseksi. Tämä tarkoittaa, että kaupantekohetkestä vuoden sisällä tavarassa (autossa) ilmenneet virheet katsotaan olleen autossa jo kaupantekohetkellä, jollei toisin osoiteta tai oletus ole virheen tai tavaran luonteen vastainen. Näin ollen siis myyjällä on ns. “käännetty todistustaakka” siitä, että virhe on tullut autoon vasta myöhemmin ja johtunut esimerkiksi auton vääränlaisesta käyttämisestä.
Virheen oikaisemisesta
Direktiivin mukaan, jos tavarassa on virhe, kuluttajalla on oikeus, että tavara saatetaan sopimuksen mukaiseksi (esim. auton varusteiden osalta) taikka oikeasuhteiseen alennukseen kauppahinnasta tai sopimuksen purkamiseen. Lähtökohta on, että virheen korjaamisen ja tavaran vaihtaminen toiseen ovat vaihtoehtoisia keinoja oikaista virhe ja kuluttajalla on valinnanvapaus näiden väliltä. Vaihtaminen toiseen tulee lähinnä käytetyn auton kaupassa kyseeseen silloin, jos myyjällä on valikoimassaan jokin toinen auto, joka kuluttajalle sopisi vaihdossa.
Myyjällä on aina oikeus kieltäytyä saattamasta tavaraa sopimuksen mukaiseksi tai korjaamasta tavaraa, jos tämä on mahdotonta tai aiheuttaa myyjälle kohtuuttomia kustannuksia. Tällöin kuluttajalla on kuitenkin oikeus valintansa mukaan joko oikeasuhteiseen hinnanalennukseen tai sopimuksen (kaupan) purkamiseen. Oikeus kaupan purkamiseen tai hinnanalennukseen muodostuu myös silloin, jos myyjä on yrittänyt tuloksetta korjata tavarassa olevaa virhettä. Kaupan purkamiseen tai hinnanalennukseen on myös aina oikeus, jos virhe on luonteeltaan vakava. Oikeasuhteinen hinnanalennus on direktiivin mukaisesti yhtä suuri, kuin tavaran arvon aleneminen verrattuna siihen arvoon, joka tavaralla olisi, jos se olisi sopimuksen mukainen.
Milloin ostajalla on oikeus vaatia kaupan purkamista?
Edelleen siis myyjällä on ensisijaisesti oikeus korjata autossa oleva virhe. Näin ollen korjaaminen on aina ensisijainen tapa oikaista virhe, jonka jälkeen vaihtoehtoina on hinnanalennus ja kaupan purkaminen. Lakiuudistus on vahvistanut kuluttajan valinnanvapautta oikaisukeinojen valinnassa. Ostajalla on siis aina oikeus vaatia hinnanalennusta tai kaupan purkamista, jos korjausta ei suostuta tekemään maksutta tai korjaus ei ole onnistunut. Ainoa poikkeus tähän on se, että virhe on vähäinen. Silloin ei voida vaatia kaupan purkamista, vaan ainoa keino oikaista virhe korjaamisen lisäksi on hinnanalennus.
Yhteenveto uudistuksen vaikutuksista
Pitkälti siis lain tarkoitus ja pääperiaatteet säilyivät uudistuksesta huolimatta vastaavina. Kuluttajan asemaa vahvistettiin ja myyjän vastuuta lisättiin. Pitkään varsinkin autokaupassa on vallinnut hiukan vääristynyt käsite myyjän vastuusta virheiden ilmaantuessa ja myyjät usein pitävät ehdottomana kustannustenjakoa, jos virheen korjaaminen edes myyjälle kuuluu. Nyt lainsäätäjä on selkeästi halunnut puuttua tähänkin tiukentaessaan lain säännöksiä.
Näkemykseni mukaan kuluttajat ovat koko ajan entistä valveutuneempia omista oikeuksistaan. Tämä on oikea suunta ja pakottaa myös yrityksiä toimimaan vastuullisemmin. Tulevaisuus näyttää, miten lakiuudistus vaikuttaa käytännön tekemiseen.
