Kuluttajansuojakysymyksissä pohditaan myyjänä olevan elinkeinonharjoittajan vastuuta myymästään tavarasta suhteessa kuluttajan asemassa olevaan ostajaan. Mutta voiko kuluttaja olla vastuussa elinkeinonharjoittajalle? Autokaupan kontekstissa kysymys nousee esille tavallisesti tilanteissa, joissa kuluttajan vaihdossa antamassa autossa havaitaan vikaa.
Kuluttajan vastuusta on olemassa kuluttajariitalautakunnan täysistuntopäätös
Vastaus kysymykseen on, että kuluttaja voi joutua vastuuseen vaihtoauton vioista, mutta se käytännössä edellyttää joko vilpillisyyttä kuluttajan puolelta tai jotain hyvin merkittävää ja yllättävää vikaa, joka paljastuu vasta kun auto on annettu eteenpäin vaihdossa. Asiasta on olemassa kuluttajariitalautakunnan täysistuntopäätös, jossa tähän kysymykseen on otettu kantaa.
Kysymyksessä oli automalli, joka oli tunnettu riskistään isoa korjausta vaativaan ylimääräiseen öljynkulutukseen. Tämä käy ilmi siitä, että kuluttajalta oli pyydetty allekirjoitus kirjalliseen vakuutukseen, että kyseinen auto ei kuluta tavallista enempää öljyä. Sittemmin oli kuitenkin havaittu, että öljynkulutus oli niin suurta, että moottori vaati välittömän remontin.
Kuluttajariitalautakunnan päätös on mielestäni perusteiltaan sangen erikoinen. Sen mukaan kuluttajan ei voitu katsoa olleen tietoinen liiallisesta öljynkulutuksesta, eikä kyseessä näin ollen ollut tiedonantovirhe. Sen sijaan kuluttajan katsottiin olevan vastuussa elinkeinonharjoittajalle sillä perusteella, että auto oli selvästi huonommassa kunnossa kuin sen ikä ja ajomäärä huomioon ottaen olisi voinut olettaa ja näin ollen sen hyvitysarvo oli ollut suurempi kuin se olisi muuten ollut.
Myös kuluttajan on oltava rehellinen kaupantekotilanteessa
Tiedonantovirheen käsitettä ei tarvitse kovin paljon venyttää ennen kuin voi alkaa puhumaan kansanomaisemmin valehtelusta, pimittämisestä tai huijaamisesta. On tietysti selvää, että kumpikaan osapuoli ei saa kauppaa tehtäessä valehdella tai jättää kertomatta jotain tietämäänsä kaupan kannalta olennaista seikkaa. Tällaisesta toiminnasta joutuu vastuuseen siitä riippumatta, onko kyseessä kuluttaja vai elinkeinonharjoittaja.
Liiallinen öljynkulutus on seikka, joka ei voi jäädä auton säännölliseltä käyttäjältä huomaamatta, öljyä kun joutuu konkreettisesti kaatamaan moottoriin lisää pahimmillaan melkein jokaisen tankkauksen yhteydessä. Tapauksen tarkempia yksityiskohtia tuntematta kuulostaa erikoiselta, että lautakunta kuitenkin katsoi, että kuluttajan ei katsottu olleen tästä tietoinen. Jos kuluttaja olisi ollut tietoinen liiallisesta öljynkulutuksesta, päinvastaisen vakuutuksen allekirjoittaminen olisi ollut selkeä “tiedonantovirhe” ja vastuu siten hyvin perusteltavissa.
Vastuu voi muodostua myös vaihtoauton oletuksia huonomman kunnon seurauksena
Tässä tapauksessa vastuu siis kuitenkin perustettiin siihen seikkaan, että auto oli huonommassa kunnossa kuin myyjä on voinut olosuhteet huomioiden olettaa. Keskeisenä tekijöinä on ollut lisäksi se, että korjauskustannukset ovat olleet huomattavat auton arvoon nähden. Näin siitä huolimatta, että auton maahantuoja osallistui kustannuksiin 60% osuudella.
Kuntovaikutuksen on oltava merkittävä
Lautakunnan tiedotteessa mainitaan, että odotettua huonomman kunnon aiheuttaman epäsuhdan auton vaihtoarvoon on oltava merkittävä, jotta auto olisi tällä perusteella virheellinen. Edelleen lautakunnan tiedotteesta on luettavissa se kauppalaista johtuva lähtökohta, että näissä tilanteissa elinkeinonharjoittajalla on näyttövelvollisuus siitä, että vika on ollut autossa jo kaupantekohetkellä. Kuluttajansuojalain tilanteissa näyttövelvollisuus on päinvastainen.
Lautakunnan päätöksestä voidaan johtaa nyrkkisääntö vaihtoauton vastuun muodostumiseen
Näistä lausumista voi siten johtaa jonkinlaiset kriteerit, joiden täyttyessä kuluttaja voi mahdollisesti joutua vastuuseen vaihdossa antamansa auton vioista:
- Vastuu voi muodostua tiedonantovirheen perusteella. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuluttaja on jättänyt kertomatta jonkun tiedossaan olevan kaupan syntymisen kannalta merkittävän seikan. Kuluttajallakaan ei ole oikeutta johtaa elinkeinonharjoittajaa harhaan.
- Vastuu voi muodostua, jos auto on viasta johtuen merkittävästi huonommassa kunnossa kuin elinkeinonharjoittaja on voinut olettaa JA se on vaikuttanut huomattavasti auton vaihtoarvoon. Lisäksi elinkeinonharjoittajan on osoitettava, että vika on ollut autossa jo kaupantekohetkellä. On myös syytä korostaa, että ammattimaisesti autokauppaa tekevän elinkeinonharjoittajan tarkastusvelvollisuus on huomattavasti kuluttajan vastaavaa tiukempi. Vian on siten oltava suuri, sekä hyvin yllättävää ja vaikeasti havaittavaa lajia.
Käytännössä vastuun muodostuminen muuten kuin vilpin perusteella on harvinaista
Käytännön autokauppatoiminnassa 2. kohdan tilanne on kuviteltavissa, mutta todellisessa elämässä varsin harvinainen. On vaikea keksiä sellaista vikaa, joka täyttäisi kriteerit vaikutuksesta hintaan, mutta sitä ei havaittaisi vaihtoautotarkastuksessa tai normaalissa käytössä. Käytännössä kyse voisi jonkinlainen pikkuhiljaa kehittyvä vika, jonka ensioireita maallikko ei välttämättä huomaa päivittäisessä käytössä.
Näillä pohdinnoilla voi todeta, että kuluttajan asemassa olevan autonvaihtajan vastuu on mahdollinen, mutta käytännössä se on harvinaista muuten kuin suoranaisen vilpin seurauksena. Ammattimaisesti autokauppaa käyvällä elinkeinonharjoittajalla on korostunut vastuu tarkistaa auto ennen kauppoja, jolloin ylivoimainen valtaosa kaikista ongelmista on löydettävissä. Tämä on luonnollisesti kauppiaan omakin etu, koska näin vältetään viallisten autojen päätyminen edelleen seuraaville omistajille.
Artikkelin termit: kuluttanjasuojalaki, kuluttajansuoja, elinkeinonharjoittaja, kuluttaja
