Autokaupan tarjoama lisäturva ja kuluttajansuojalaki

Moni autokauppa tarjoaa käytetyn auton ostajalle lisämaksusta ”lisäturvaa” ja se onkin autoliikkeille hyvä sivubisnes. Lisäturvalla on tarjoajasta riippuen erilaisia kutsumanimiä, kuten ”käyttöturva”, ”lisävastuu” tai “lisävastuusitoumus”. Ajatus näiden lisäturvien takana on kaikilla tarjoajilla vastaavanlainen, mutta esimerkiksi korvausehdot voivat poiketa toisistaan laajastikin.

Äkkiseltään voi tuntua järkevältä panostaa muutamasta sadasta aina tuhanteen euroa vuoden mittaisesta lisäturvasta siltä varalta, että säästyy huonon tuurin sattuessa useamman tuhannen euron korjauskuluilta. Tosiasiassa kuitenkin jo pakottava kuluttajansuojalaki tarjoaa ajallisesti rajoittamattoman myyjän virhevastuun kuluttajan suojaksi. Jo lain nojalla siis kuluttaja turvataan yllätyksellisiltä korjauskustannuksilta monessa tapauksessa.

Lue aina lisäturvan ehdot huolella läpi

Tarjottavien lisäturvien ehdot saattavat olla hyvinkin sekavia, minä vuoksi kannattaa aina perehtyä tarkasti tarjottavan lisäturvan ehtoihin ja lukea ne pienimmälläkin präntätyt kohdat läpi. Voit lukea täältä lisää pohdintaa siitä, kannattaako lisäturva ylipäätään ostaa käytettyyn autoon.

Huomiota kannattaa myös kiinnittää siihen, onko lisäturvassa vikakohtainen vai vakuutuskohtainen korvauskatto. Mikäli lisäturvaa myydään nimenomaan takuuna, siihen ei saisi liittyä minkäänlaisia omavastuuehtoja. Jo kuluttajansuojalain esitöiden mukaan erilaisten takuusitoumusten ja myyjän virhevastuuta koskevien sopimusehtojen tulee antaa ostajalle vähintään samat tai paremmat oikeudet, kuin mitä laista seuraa. Myös kuluttaja-asiamiehen ja markkinatuomioistuimen käytännössä on katsottu, että takuu-nimitystä voidaan käyttää vain silloin, jos sopimusehdoilla asetetaan kuluttaja parempaan asemaan kuin lain säännösten nojalla. Moni lisäturvan tarjoaja onkin poistanut “takuu” sanan lisäturviensa ehdoista ja markkinoinnista.

Lisäturvan ja myyjän virhevastuun rinnakkaiselo

Ongelmallista lisäturvissa on se, että niiden varjolla yritetään usein rajoittaa kuluttajansuojalain mukaista myyjän virhevastuuta. Myyjätaho saattaa korjata vian lisäturvan piiristä, jolloin ostajan maksettavaksi tulee omavastuu ja mahdollisesti vielä lisäturvan ehtojen määrittelemän maksimikorvauksen ylimenevä osa. Myyjä saattaa myös todeta, että vika on rajattu lisäturvan ehtojen mukaan pois, joten he eivät osallistu auton korjaamiseen tai kulunjakoon millään tavalla. Tällöin on kuitenkin muistettava kuluttajansuojalain tarjoama virhevastuu, jonka nojalla vika voi joka tapauksessa kuulua myyjän vastuulle.

Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa autoa on myyty jarruremontti vastikään tehtynä. 

Tästä huolimatta jarrut vikaantuvat nopeasti kauppojen jälkeen ja kaupan yhteydessä otetun lisäturvan ehtojen mukaan jarrut ovat poissuljettuja korvattavien vikojen listalta. Vaikka jarrut ovat lähtökohtaisesti auton kuluvia osia eivätkä näin ollen myöskään myyjän virhevastuun piirissä, jos autoa on markkinoitu niin, että jarrut ovat juuri korjattu, on myyjällä velvollisuus kuluttajansuojalain nojalla korjata ne vaikka ne eivät tulisikaan lisäturvan nojalla myyjän korvattavaksi.

Lisäturva ei siis missään tilanteessa voi rajoittaa kuluttajalle lain tarjoamaa suojaa, vaikka sopimusehdoissa lukisi mitä hyvänsä. Lisäturvan on nimenomaan tarkoitus laajentaa kuluttajansuojalainsäädännön tarjoamaa suojaa kuluttajalle. Näin ollen siis sellainen autossa ilmenevä vika, joka kuuluisi jo kuluttajansuojalain nojalla myyjän virhevastuun piiriin, ei tule korvattavaksi lisäturvasta omavastuineen, vaan se kuuluu jo pakottavan lainsäädännön nojalla myyjän maksettavaksi.

Pohdintaa lisäturvan kohtuullisuudesta

Mielestäni lisäturvan korvauskäytännössä on suuri epäkohta, mitä tulee suuriin ja hintaviin korjauskustannuksiin. Näkemykseni mukaan, lisäturvan on määrä astua silloin kehiin, kun autoon tulee sellainen vika, joka ei kuulu myyjän lain mukaisen virhevastuun piiriin kokonaan tai ollenkaan. Eli toisin sanoen, mikäli autoon tulee esimerkiksi 4 000 euron korjauksen vaativa vika, joka kuuluisi kuluttajansuojalain virhevastuun perusteella vain 50 % myyjän maksettavaksi, tulisi tähän ostajan kontolle jäävään 50 % maksuosuuteen hyödyntää tätä erikseen ostettua lisäturvaa. Monet autoliikkeet näkevät tilanteen niin, että he korvaavat oman 50 % osuutensa tästä lisäturvasta ja edelleen loppu 50 % jää ostajan maksettavaksi. Henkilökohtaisesti ajattelen lisäturvan ennemminkin vakuutuksena, josta ostaja maksaa pahan päivän varalle. Näin ollen pidän ristiriitaisena, että kaikki hyöty ostajan maksamasta lisäturvasta menee loppupeleissä myyjälle isompien vikojen kohdalla. Karrikoidusti siis sitä vähemmän hyötyä lisäturvasta on, mitä isompi ja kalliimpi vika autoon tulee.

Artikkelin termit: kuluttajansuoja, virhevastuu

Jaa somessa:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Uusimmat artikkelit

Neuvot autokaupan kuluttajariidan ratkaisuun

Mikäli kaipaat henkilökohtaisia neuvoja juuri sinun autoriitasi ratkaisemiseksi, täytä lomake ja palaamme sähköpostitse mitä pikimmiten. Nämä neuvot ovat maksuttomia eivätkä sitouta sinua jatkopalveluihin! Tarvittaessa olemme kuitenkin tukenasi prosessissa pidempäänkin.