Elinkaarimalli – loppuuko auton elinkaari tosiaan 150 000–300 000 ajetun kilometrin jälkeen?

Moni on varmasti törmännyt auton niin kutsuttuun elinkaarimalliin, johon monet autoliikkeet vetoavat reklamaatiotilanteissa. Auton elinkaarta lasketaan milloin ajettujen kilometrien, iän tai auton hinnan perusteella. Usein saatetaan jopa vedota itse rustattuihin taulukoihin, joista näkee auton eri komponenttien kestoiän vuosissa ja kilometreissä. Valitettavasti myös kuluttajariitalautakunnassa tehdään välillä päätöksiä, joissa viitataan tähän mystiseen elinkaareen. Esimerkiksi erään autoliikkeen käyttämän taulukon mukaan auton vaihteiston maksimi kestoikä olisi 200 000 kilometriä. Tämä tarkoittaa karrikoidusti sitä, että viime viikolla ostamassasi autossa, jolla oli ajettu 190 000 km ja jossa menee vaihteisto rikki, autoliike saattaa korvata noin 10 % osuuden korjauksesta vedoten elinkaaren päättymiseen, jos sitäkään, koska sehän oli jo elinkaarensa päässä. 

Kaikilla autoilla sama universaali kestoikä?

Ongelmana elinkaariajattelussa on ensinnäkin se, että kaikki maailman autot ja komponentit arvioidaan saman kaavan tai taulukon mukaan. Elinkaarimallissa ei myöskään oteta huomioon säännöllisiä huoltoja, joiden tekeminen tai tekemättä jättäminen eittämättä vaikuttaa auton ”elinikään”. Uskallan väittää, että taksikäytössäkin yleisesti käytetyt kalliimmat ja isommat autot, joiden jälleenmyyntiarvo on kilometrejä ja ikää katsomatta vähintään 20 000 euron huiskeissa, tulisi kestää tavanomaisessa käytössä kaupanteon jälkeen pidempään kuin viikkoja ilman isoja remontteja kilometrejä katsomatta. Mielestäni, jos esimerkiksi 7 vuotta vanha, 270 000 km ajettu ja 20 000 euroa maksava auto on ”tiensä päässä” siitä tulisi vähintään kertoa myyntitilanteessa. Tiensä päässä olevien autojen hinnoittelu tulisi myös näkemykseni mukaan olla ennemmin kilohinnoissa, kuin kymmenissä tuhansissa. 

Kuluttajansuojalain järjestelmä perustuu ostajan perusteltuihin odotuksiin.

On erikoista, että elinkaarimallin taakse piiloutumalla moni myyjä kokee voivansa myydä jo valmiiksi rikki olevia autoja, joiden elinikä nyt vaan sattui jo olemaan aivan tapissaan vikojen ilmettyä vain päivien jälkeen kaupoista. Usein siis unohdetaan täysin kuluttajansuojalain pakottava lainsäädäntö ja sieltä tuleva myyjän virhevastuu. Toisin kuin monesti kuulee väitettävän, kuluttajansuojalaki ei tunne minkäänlaisia elinkaaria tai oletuksia yksittäisen komponentin käyttöiästä. Se, onko auto rikkoutunut ennenaikaisesti vai ei arvioidaan aina tapauskohtaisesti ostajan kaupanteossa saamiensa perusteltujen odotusten valossa. Täältä voit lukea enemmän myyjän virhevastuusta. 

Toki on olemassa tilanteita, joissa myös ostaja joutuu maksumieheksi, sillä onhan kyseessä käytetty auto, jonka ei tarvitsekaan olla uutta vastaava. Esimerkiksi autoon vaihdettaessa kaupanteon jälkeen uutta akkua tai uusia renkaita, on ostajan omavastuu perusteltu, sillä auto eittämättä paranee näitä uusittaessa. Näissäkin tapauksissa tulisi aina harkita tapauskohtaisesti, mitä ostaja on voinut perustellusti odottaa saavansa. Tässä kirjoituksessa olen käsitellyt sitä, kuinka pitkään myyjä vastaa auton virheistä. Kulunjako on aina lopulta neuvoteltavissa oleva asia, eikä siis perustu millään tavalla mihinkään taulukkoon tai lakiin.  

Jaa somessa:

Uusimmat artikkelit

Neuvot autokaupan kuluttajariidan ratkaisuun

Mikäli kaipaat henkilökohtaisia neuvoja juuri sinun autoriitasi ratkaisemiseksi, täytä lomake ja palaamme sähköpostitse mitä pikimmiten. Nämä neuvot ovat maksuttomia eivätkä sitouta sinua jatkopalveluihin! Tarvittaessa olemme kuitenkin tukenasi prosessissa pidempäänkin.