Etämyynti on yleistynyt autokaupassa suorastaan räjähdysmäisesti viimeisen muutaman vuoden aikana ja viimeistään korona-aikana se on vakiinnuttanut paikkansa tavanomaisena tapana tehdä autokauppaa. Etäkauppa on kuluttajalle hyvä tapa hankkia auto, koska se tuo mukanaan hyvän lakisääteisen turvan, josta keskeisin esimerkki on 14 vuorokauden sopimuksen peruuttamisoikeus. Keskityn tässä kirjoituksessa siihen, minkälaisia tilanteista voidaan pitää etämyyntinä. Etämyynnin peruutusoikeutta on käsitelty tässä aikaisemmassa kirjoituksessa.
Etänä tehtävien autokauppojen määritelmät
Aluksi on määriteltävä keskeiset termit. “Etämyynnistä” on kysymys, kun kauppasopimus tehdään täysin etänä siten, että myyjä ja ostaja eivät tapaa lainkaan. Laissa mainitaan, että sopimus pitäisi syntyä etämyyntiä varten luodussa järjestelmässä, jolla yksinkertaistaen tarkoitetaan verkkokauppaa. Käytännössä kuitenkin riittää, että myyjään voi olla yhteydessä tavalla tai toisella etänä kaupantekotarkoituksessa. Kaupoista voidaan siis sopia esimerkiksi puhelimessa ja / tai sähköpostilla ja siitä seuraa täysin pätevä etäsopimus.
“Kotimyynnistä” on puolestaan kysymys silloin, kuin osapuolet ovat kauppoja tehtäessä yhtä aikaa läsnä, mutta sopimus tehdään jossain muualla kuin myyjän toimitiloissa. Tyypillisesti autokaupassa on kysymys kotimyynnistä silloin, kuin myyjä tuo auton asiakkaan koeajettavaksi ja tutkittavaksi jonnekin erikseen sovittuun paikkaan, joka voi olla joku muukin asiakkaan kuin koti. Kun ostaja auton tutkittuaan laittaa nimet paperiin, on syntynyt kotimyyntisopimus.
Tavallisesti sillä, onko kyseessä etämyynti vai kotimyynti ei ole erityisen ratkaisevaa merkitystä. Molemmissa tapauksessa ostajalle on annettava ns. lakisääteiset ennakkotiedot, joiden tärkeintä sisältöä on tiedot siitä, miten, millä ehdoilla ja minkälaisilla kustannuksilla sopimuksen voi peruuttaa. Sopimuksen peruuttaminen tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin kaupan purkaminen. Jos näitä tietoja ei ole annettu, peruutusoikeus pitenee vuoteen, eikä peruutuksesta saa periä kuluttajalta lainkaan kustannuksia.
Voiko myyjän toimitiloista noudettava auto kuulua etäkaupan soveltamisalaan?
Eri etäkauppatapojen “syvintä olemusta” joudutaan tavallisesti pohtimaan lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa mietitään onko kyseessä normaali kauppa vai jompikumpi etäkaupan muoto. Tyypillisin esimerkki on tilanne, jossa kuluttaja ostaa auton, joka on myyjän toisessa toimipisteessä myytävänä ja se toimitetaan ostajan pyynnöstä toiseen toimipisteeseen koeajettavaksi ja noudettavaksi.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto on linjannut, että pelkästään nouto myymälästä toimitustapana ei tee kaupasta normaalia kauppaa. Jos kaupan kaikki keskeiset seikat (hinta, rahoitus, maksuehdot, vaihtoauto jne.) sovitaan etänä ja auto ainoastaan noudetaan myyjän toimipisteestä, kyseessä on etämyynti kaikkine siitä seuraavine oikeuksineen ja velvollisuuksineen.
Tällä hetkellä on autokauppiaiden keskuudessa on vallalla ajatus, että jos auto toimitetaan myyjän toiseen toimipisteeseen, ostaja koeajaa auton siellä ja lopuksi allekirjoittaa fyysisen kauppakirjan paikan päällä, kyseessä olisi tavallinen myynti. Itse rohkenen olla kuitenkin sitä mieltä, että jos kaupoista on sovittu autoa näkemättä etänä toisen toimipisteen myyjän kanssa, ei pelkkä koeajo ja nouto paikallisesta myymälästä tee etäkaupasta vielä tavanomaista kauppaa.
Myyjältä voi kysyä, onko etäsopimus syntynyt
Mitään virallistahon ratkaisua tästä ei ainakaan tietääkseni vielä ole, mutta tämä on seikka, joka voi olla hyvä pitää mielessä. Elävästä elämästä on esimerkkinä tapaus, jossa kauppaa oli käyty sähköpostitse ja myyjä oli antamansa tarjouksen yhteydessä erikseen todennut, että vastaamalla myöntävästi tähän sähköpostiin kauppasopimus syntyy ja auto laitetaan tilaukseen. Kun ostaja sitten puoli vuotta auton luovutuksen jälkeen halusi erinäisiin takuuerimielisyyksiin vedoten purkaa kaupat, joutui myyjä vain toteamaan tapahtuneen ja ottamaan auton takaisin. Koska ennakkotietoja ei oltu annettu, peruutusoikeus oli vuoden mittainen, eikä kuluttaja joutunut maksamaan minkäänlaista korvausta ajamistaan kilometreistä.
Kuluttajan näkökulmasta saattaisi siis olla viisasta pyytää myyjältä esimerkiksi sähköpostiin selvä vastaus siitä, onko sopimus syntynyt ennen auton siirtämistä kuluttajan toivomaan myymälään. Tällä voi olla hyvin ratkaiseva merkitys mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi jatkossa.
